Kun tänään pengoin keskeneräisiä kirjontatöitäni, sieltä löytyi aivan liian monta viimeistelemätöntä työtä -  joko päärmäämättä tai kehystämättä olevia. Ihmeellistä, että olen jaksanut  väkertää suuriakin töitä viimeiseen pistoon ja sitten olen jättänyt ne laatikkoon lojumaan!

Ensimmäiseksi tartuin "Mansikat ruohonkorressa" tauluun (Ateljee Margaretha, taulu 1647).  Mitä isompi taulu, sen hankalampi se on pingottaa tasaisesti. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Taisi tämäkin taulu jäädä aavistuksen kenovinoon, mutta sen suoremmaksi en sitä omin nokkineni saanut.

Mutta fiilis oli mahtava, kun sain taustapahvin kiinnitetyksi ja kehyksen paikalleen. Siitä sitten vain sohvaa vasten kuvattavaksi.